Muutosviestintä: Pää, sydän ja tekevät kädet

Varhainen asiakkaani VTT:llä sanoi ihmisillä olevan viisi tärkeää kysymystä, kun ollaan muutostilanteessa: ”Miten minulle käy?”, ”Miten minulle käy?”, ”Miten minulle käy?”, ”Miten minulle käy?”, ”Miten minulle käy?”. Ennen kuin muutosviestintä on antanut vastauksia näihin kysymyksiin, asia ei oikein etene.

Uusi tilanne muodostaa monelle psykologisen vaaran; muutos tuntuu menetykseltä, loukkaukselta tai uhkalta. Kysymys on hallinnan tunteesta ja siitä, että tulevaisuutta kohti rakennetut henkiset juonirakenteet -skeemat- tuntuvat menevän rikki.

Tarpeettoman muutoskuormituksen välttämiseksi tarvitaan paljon viestintää ja dialogia. Jotta osallistuminen ja sitoutuminen tulee mahdolliseksi, ihmisiä pitää ottaa mukaan ja osallistaa. Ensimmäinen askel on tavoitteellinen muutosviestintä.

 

Muutosviestintä: Aivot, tunteet ja toiminta
Muutosviestintä, neljä näkökulmaa

Tarvitaan paljon toistoa, mutta myös erilaisia viestintäkanavia ja erilaisille kuulijoille kohdennettuja viestejä.

Osa kuulijoista kiinnittyy viesteihin, jotka käsittelevät arvoja, missiota, ja sitä mitä hyvää tästä seuraa. Voisi sanoa, että nämä ihmiset kuuntelevat viestintää sydämellään ja arvojensa valossa. Heille pitää tarjota selvä tarinallinen ja ajatuksellinen yhteys käsillä olevan konkretian, ja jonkun arvokaan välillä.

Toinen tyyppi on loogis-rationaalinen. Jos viestinnän faktat ja argumentit ovat hataria, tämä ryhmä jää epäilevänä tarkkailemaan tilannetta. Peukalosääntö: mukana tulisi olla numeroita, päivämääriä ja lohkokaavioita.

Kolmas ryhmä ovat käytännön tekemiseen suuntautuneet ihmiset. Heitä eivät kalvosulkeiset ja pitkät puheet lämmitä, vaan he odottavat selkeitä raameja ja tehtävänkuvauksia. Mitä me teemme? Mitä minä teen? Milloin aloitetaan? Mitä vanhaa lakataan tekemästä?

Neljäs ja hieman erilainen näkökulma liittyy aasialaisen miehen kohteliaaseen kysymykseen eräässä tilaisuudessa: ”Oletko ajatellut tätä viestintäasiaa kasvojen menettämisen näkökulmasta?”

En ymmärtänyt miten kysymys liittyi muutosviestintään, ennen kuin muutamaa viikkoa myöhemmin täräytin harkitsemattomasti isossa joukossa ”Kukahan puupää on tämänkin härpäkkeen keksinyt!?”. Yksi hyvin kokenut ja osaava ihminen nosti loukkaantuneena kätensä ylös, ja sanoi tiiminsä rakentaneen tuota ratkaisua vuosia. – Tilanne kuumottaa vieläkin, sillä virheistään ja ajattelemattomyydestaan ei ole mukava puhua.

Tilanteessa tapahtui arvonriisto. Se on helppo tehdä, mutta vaikea korjata jälkeenpäin. Monissa muutosjohtamisen opasteksteissä sanotaan, kuinka tärkeää on luoda muutospainetta ja kiireen tuntua, jotta muutos saadaan liikkeelle (Burning Platform). Tämä on varmasti totta, mutta sen voi tehdä myös niin, ettei jo tehdyn työn arvoa haukuta ja nollata. Tavoitteena on innostus ja motivaatio uutta kohtaan, eikä syyllisyys ja häpeä menneisyydestä.

Ihmiset ymmärtävät, että maailma muuttuu, ja että tehdyt entiset ratkaisut ovat olleet sopivia silloisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Nyt on uusi tilanne ja tarvitaan toisenlaisia keinoja edetä kohti tavoitteita.

Jokaisen johtamisviestintää käytännössä tekevän on hyvä kysyä, mikä motivoisi ja vakuuttaisi itseni, ja saisi muuttamaan toimintaani? Entä ne ihmiset jotka ovat erilaisia kuin minä?

Muutosviestintäni vastaanottaja on älykäs ja järkevä tyyppi, joka kaipaa monenlaisia näkökulmia asiaan. Sisältääkö minun viestini ruokaa rationaaliselle ajattelulle, sydämelle ja arvoille, sekä toimintasuuntautuneille käytännönläheisille ihmisille? Seisonko asian takana niin, että olen autenttinen ja aito?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *