Pomo ja 10 dilemmaa

Pomot ovat ahkeraa ja sitoutunutta joukkoa, ja näyttävät sivusta katsottuna pärjäävän hyvin, tuloksetkin ovat asiallisia. Silti pomon sisällä kaihertaa. Työviikon jälkeen hän ei olekaan tyytyväinen ja kylläinen hyvistä aikaansaannoksista.

Esimiestyön luonne aiheuttaa koettua riittämättömyyttä. Tilanne tulee näkyväksi, kun katsoo alun perin tanskalaisen tutkijan luetteloa pomon rooliin liittyvistä ristijännitteistä:

1.    Ole lähellä ja pidä etäisyyttä
2.    Johda toimintaa ja ole taka-alalla
3.    Luota ihmisiin ja pidä heitä silmällä
4.    Ole kärsivällinen ja määrätietoinen
5.    Näe osaston ja ‘koko yrityksen’ etu
6.    Ole näkijä ja tekijä
7.    Pyri yksimielisyyteen ja tee päätöksiä yksin
8.    Toimi ja reflektoi
9.    Ole itsevarma ja nöyrä
10.    Pidä huolta tehokkuudesta ja hyvinvoinnista

Listan rivejä lukiessa tulee riipaisevasti esille, että vaikka hoitaisit johtamiseen liittyvän pomon työsi kuinka hyvin, tehtävään liittyvät sisäiset dilemmat kampittavat, tönivät, häiritsevät ja estävät tasapainon saavuttamista. Mitä tunnollisempi, kiltimpi ja ahkerampi olet, sitä enemmän sielussa nakertaa.

Monelle tuntemalleni esimiehelle kysymys, minkälainen etäisyys henkilöstöön tulisi säilyttää, on todella vaikea. Siviiliminä voi olla luottavainen ja lähestyvä, mutta terve työjärki kertoo, ettei kaikkien kanssa voi kaveerata. Kulttuuri voi olla etäisyyttä korostava. Tehtävät vaativat ammatillisuutta ja pientä etäisyyttä. Silti: oma minä kaipaisi joukkuehenkeä ja kaveruutta. Mutta minkä verran välimatkaa olisi oikea määrä?

Toimintasuuntautuneisuus ja käytännöllisyys ovat työelämän hyveitä. Aikaan pitää saada ja tuloksia saavuttaa. Mutta miten tämän kanssa yhdistetään kunnollinen perehtyminen asioihin, taustamateriaalien kahlaaminen, suunnittelutyö ja osallistuminen lukemattomiin palavereihin? Kuinka voit vaihtaa näkökulmaa isojen kokonaisuuksien hahmottajasta käytännön tekemiseen monta kertaa päivässä? Jos ahkeroit konkretian parissa, iso kuva katoaa. Jos vietät aikaasi pelkästään helikopteriperspektiivistä visioiden, homma ei etene. Suo siellä, vetelä täällä.

Johtamisopit ovat kehittyneet piirreteorioista kohti tilannejohtamista, ja edelleen valmentavaan johtamiseen. Keskeinen lähestymistapa nykyisin on dialoginen johtaminen. Ollaan siis ihmisten kanssa syvässä vuorovaikutuksessa ja kuunnellaan heidän argumenttejaan ja mielipiteitään, sekä perustellaan omia näkökantoja.

Vietetään laatuaikaa työntekijöiden kanssa.

Pitää olla oikealla tavalla nöyrä, että kuulee toisten ajatukset. Mutta pitää olla myös oikealla tavalla itsevarma ja kestää sosiaalista etäisyyttä. Ilman johtajuutta, ja kykyä näyttää suuntaa johtamisrooli käy ontoksi. Mutta mikä on oikea määrä rohkeutta, itsepintaisuutta ja joustamattomuutta?

Edellä esitettyihin haasteisiin on vastaus. Se lienee, ettei ole yhtä tapaa olla esimiesroolissa. Kukaan ei voi oikeasti kertoa, mikä on oikea määrä pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä. Tai että millä hetkellä olet käyttänyt riittävästi aikaa yksimielisyyden hakemiseen.

Tärkeintä on löytää oma johdonmukainen pomokäsiala ja hyväksyä, että joku toinen tekee hyvää jälkeä toisella otteella. Omana itsenään on kuitenkin parempi olla, kuin kantaa päälle liimattua ja itselle vierasta henkistä roolivaatetta.

Johdettavilta kysyttäessä he arvostavat johdonmukaisuutta, reiluutta, arkityön sujuvuutta, ja sitä, että heidän työtään arvostetaan. Hyvää johtamista voi tehdä monella tavalla. Kyllä sinä kelpaat.

Etsi oma käsialasi ja johtamistyylisi, ja kehitä sitä. Vahvista vahvuuksia. Opettele taitavammaksi. Pyydä ja hyödynnä palautetta.

Oppimista ja kehittämistä riittää. Olisiko välillä 360°-palauteharjoituksen tai koutsauksen paikka?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *